Lentokentillä tapahtuneen ruiskutustukikohtatyön jälkeen työt ovat jatkuneet maastontiedostelulla. Maastontiedustelua tehdään helikoptereilla suoritettavaa aluskasvillisuuden torjuntaa varten. Työ sisältää käytännössä paljon ajamista ja tabletilla karttapisteiden ja selitteiden luomista ArcGIS ohjelman avulla. Autossa on tullutkin istuttua viikottain yli 3000 km ja olen ajanut siitä itse noin puolet.
Paikalliset tiet ovat valtateitä lukuunottamatta todella huonossa kunnossa, varsinkin hiekkatiet muistuttavat enemmän perunapeltoja kuin teitä. Teiden huonon kunnon takia paikallisilla onkin isoja maastureita ja yleensä ne ovat nelivetoisia ja korotettuja. Maastontiedostelussa meni yhteensä 2,5 viikkoa ja sen jälkeen olen ollut Frederictonin ja Miramichin lentokentillä tekemässä yleisiä huoltotöitä. Töihin on kuulunut esimerkiksi kiitoradan paikkausta, kylttien tekemistä, kuorma-autojen siirtoajoja, autojen pesua, maalamista, siivoilua ja risujen katkontaa.
Paikallista ''hyväkuntoista'' hiekkatietä
ArcGIS
Kylttien tekemistä
Torjunta-aine-mittareiden kehikoiden maalausta
Silikoonirakeiden kuumentamista
Kaksi viikkoa sitten päätin tutustua paikalliseen kulttuuriin syvemmin ja päädyin vierailemaan paikallisessa taidegalleriassa, joka oli harmillesti remontissa. Näyttelyssä oli kuitenkin taulu, joka sai minut nauramaan ja muutama muu hienokin taulu.
Yksi hauskimmista tauluista mitä olen koskaan nähnyt.
Näin samana päivänä myös paikallisen kunniavartioston marssin. Säkkipillen tahdittamana brittiläisen imperiumin sotilasasuhin sonnustautuneet paikalliset nuoret marssivat keskuspuistossa päivittäin.
Kävin myös paikallisessa kirkossa kuuntelemassa keskiaikaista espanjalaista musiikkia.
Seuraavalla viikolla olin Miramichissa ja kävin myös siellä katsomassa paikallisia nähtävyyksiä, kuten saaren johon irlantilaiset maahanmuuttajat laitettiin karanteeniin, ennen kuin heidät laskettiin maihin. Saarelle oli kuollut tautien ja huonojen olosuhteiden takia useita tuhansia paremman elämän toivossa Atlantin ylittäinetä irlantilaisia.
Samaisella viikolla kävin myös väliaikakeskutelun pomoni kanssa. Hän oli tyytyväinen työpanokseeni tähän mennessä ja toivoi, että voisin palata ensi kesänä työskentelemään tänne. Palatessani Frederictonista Miramichiin Charlon kautta päätin ajaa provinssin länsiosan kautta ja nähdä samalla maailman pisimmän katetun sillan. Yhteensä tuona päivänä ajoinkin yli 700 kilometriä.
Harlannin silta 391 m
St. Johnin joki
Frederictonin paikallismuseon näyttely
1800-luvun palomiesten paraatipuku
Frederictonin kaupungintalon kellon koneisto (Big Benin prototyyppi)
Työkaverille sattui pieni moka
