100 Päivää Kanadassa: elokuuta 2017

Viimeisten viikkojen aikana ehdin tehdä paljon turistiaktiviteettejä ja nähdä erilaista metsätaloutta.

Kävin katsomassa paikallisia skottipelejä, joissa paikalliset kilpailivat useissa eri lajeissa. Kilpailulajeja oli tanssista moukarinheittoon. Kilpailujen aikana rikottiin myös maailmanennätyksiä olympiaurheiljan toimesta.

Säkkipilliyhtye

Kävin myös retkeilemässä Fundylahdella, katsomassa maailman suurimpia vuorovesivaihteluita ja retkeilyreittejä. Kävin myös tutustumassa vesivoimalaitoksella Neuvostoliitossa tuotettuihin generaattoreihin. Vierailu TreeGo-seikkailupuistossa oli myös mieleenpainuvaa.

Pomon auto

Laskuvesi

Merenpohjaa

Viimeisen viikon työtehtäviin kuului ruiskutettavien leimikoiden kyltittäminen ennen ruiskutustusta ja leimikoiden valvonta ruiskutuksen aikana. Näin myös helikoptereita ruiskuttamassa, mutta operaation luonteen takia kuvia ei saa julkaista nettiin.

Paluu Suomeen oli hieman mielenkiintoista myöhästyneen lennon johdosta, jäinkin jumiin Toronton lentokentälle yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi. Lopulta pääsin takaisin Suomeen ja en voisi olla iloisempi kuin nyt. Kanadassa vietetty aika oli mahtavaa, mutta kotimaa on aina kotimaa.

Kuitupuupino

Vaihteenvalitsin, jonka voi sekoittaa äänenvoimakkuussäätimeen

Koulubussi hinauksessa

Kotia kohti!

Kävin ystäväni Ennan kanssa muutama viikko sitten Grand Mananin saarella viikonloppureisulla. Saari sijaitsee provinssin eteläpuolella lähellä Yhdysvaltoja. Matka Frederictonista saarelle oli noin neljä tuntia, sisältäen puolentoista tunnin lauttamatkan. Nukuimme molemmat yöt teltassa, ensimmäinen yö oli keskellä metsää ja toinen kallionreunalla.

Ensimmäisenä aamuna heräsimme aikaisin, jotta ehtisimme katselemaan hylkeitä. Sää oli todella aurinkoinen ja tuulikaan ei ollut kovin voimakas, vaikka paikalliset siitä varoittelivatkin. Näimme venematkan alkupuolella jättläishain, jonka nimen alkuperää ei tarvitse miettiä kalan näkemisen jälkeen. Tämä yksilö oli noin kahdeksan metriä pitkä ja painoi arviolta 10 tonnia. Ainoastaan valashai on suurempi kuin jättiläishai, laji ei kuitenkaan ole ihmiselle vaarallinen, vaan se syö ainostaan planktonia. Näimme matkan aikana useita hylkeitä, ja olimme tyytyväisiä palatessamme takaisin satamaan. Tämän jälkeen päätimme evästää paikallisessa luonnonpuistossa, ja päädyimme ruokailun jälkeen kävelemään hiekkarannalle. Seuraavaksi menimme käymään paikallisessa museossa ja katsomaan saaren eteläisimmän majakan. Illalliseksi kävimme syömässä entiseen postitoimistoon avatun pitserian antimia.

Toisena aamuna heräsimme myös aikaisin, että näkisimme auringonnousun. Itse en ollut tästä ideasta niin iloinen, mutta sainpahan ainakin hyviä kuvia kallionreunalta merelle. Kuvaus-session jälkeen menimme takaisin nukkumaan, kunnes valoisuus ja teltan kuumuus herättivät. Aamupalan jälkeen laitoimme teltan kasaan ja lähdimme patikoimaan majoituspaikan läpi kulkevaa reittiä pitkin. Näimme saaren suurimman majakan ja sen ympäristön. Reitti kulki kallion reunalla ja polku oli jatkuvasti ala- tai ylämäkeä. Reitin päässä oli saaren yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä ''Hole in the Wall'' eli reikä kalliossa. Patikoinnin jälkeen kävimme vielä ennen paluulautan lähtöä taidegalleriassa ja katsomassa saaren kaksi muuta osaa. Söimme vielä ennen lähtöä kahvilassa, jonka omistaja tunnisti, että olemme pohjoismaalaisia. Hän sanoi heti meidät nähtyään: viikinkejä!

Mielestäni Grand Manan on todella sopiva retkeilykohde viikonloppuna, koska sinä aikana saaren ehtii näkemään kokonaan ja tekemistä ei ole kuitenkaan liikaa. Julkaisen lisää kuvia erillisessä postauksessa, sen jälkeen kun olen palannut kotiin.